KEHOITAN RUKOILEMAAN

Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.” (1.Tim2:1-2).

Paavali kirjeissään antaa neuvoja ja kehoituksia. Tässä hän suorastaan alleviivaa rukouksen tärkeyttä, koskapa hän kirjoittaa ”ennen kaikkea”. Kyseisestä Raamatun kohdasta tulee esiin oikea perusasenne, joka meillä kristityillä tulee olla suhteessa esivaltaan. Paavali ei tässä millään tavalla ehdollista rukouksen velvollisuutta, siis jos esivalta on kristityille myönteinen tai vihamielinen. Raamattu velvoittaa rukoilemaan esivallan puolesta, olipa se millainen tahansa. Asenteemme esivaltaa kohtaan tulee olla lähtökohtaisesti kunnioittava ja kuuliainen. Silloin kun esivalta vaatii tekemään jotain sellaista mikä on vastoin Raamatun selvää sanaa, joudumme tietysti valitsemaan vakaumuksemme mukaisesti. Danielin kirjan 3. luvussa on esimerkkinä kolme miestä: Sadrak, Meesak ja Abednego, jotka eivät suostuneet kumartamaan kuninkaan kultaista kuvapatsasta, vaikka määräys velvoitti kuoleman rangaistuksen uhalla.

Paavali uskoi rukoukseen voimaan. Niin mekin uskomme. Paavalin sanoista näemme, että hän uskoi rukouksen vaikuttavan päättäjien suhtautumiseen kristittyihin, koskapa hän uskoi rukouksen luovan edellytyksiä elää ”rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa”. Tämä rukouksen viesti varmaan kantautui ennen muuta Jumalan mutta myös päättäjien korviin. Vallanpitäjän tulivat ymmärtämään, että eivät kristityt ole heitä vastaan vaan heidän tukemaan. Toinen asia on, miten vallanpitäjät arvostavat kristittyjen rukouksia. Uskoisin useimpien arvostavan, vaikka eivät itse kovin uskovaisia olisikaan.

Harvoin kuulee päättäjien pyytävän esirukouksia työnsä puolesta. Se olisi monen mielestä huono asia. Silloin ihminen joutuu myöntämään, että ei hallitse asioita. Poliitikoilla kun pitäisi aina olla tietoa ja kykyä ratkaista ongelmat inhimillisin keinoin. Harvassa taitavat olla ne poliitikot, jotka myöntävät, että tarvitsemme maamme ongelmiin Jumalan apua?

Tulevina aikoina maailmanlaajuiset ongelmat saavuttavat sellaiset mittasuhteet, että taitavat monet valtaapitävät kuninkaat ja hallitusmiehet joutua toteamaan, että emme hallitse enää sitä mitä tapahtuu. Tarvitsemme Jumalan asioihin puuttumista. Ja Hän tuleekin puuttumaan, ja silloin Todellinen Hallitsija astuu hallitsemaan.

Siihen asti kuitenkin rukoilkaamme päättäjien puolesta, olivatpa mitkä puolueet tahansa eduskunnassa ja hallituksessa. Niihin rukouksiin liitämme maamme presidentin, muun hallintokoneiston ja myös paikalliset asioista päättävät ihmiset.

Rauhallinen ja hiljainen ja jumalinen elämä oli Paavalin sanoissa tavoitteena. Se ei tietenkään tarkoita, että uskovat vaikenisivat evankeliumin julistamisesta ja vetäytyisivät omiin poteroihinsa (vaikka niin ehkä haluttaisiinkin). Seurakunnan elämään kuuluu evankeliumin esillä pitäminen. Se on seurakunnan perustehtävä kuten rukouskin.

Uusi eduskunta ja muodostettava hallitus tarvitsevat meidän esirukouksiamme riippumatta siitä, ketä siellä on. Heidän oma viisautensa ei riitä monien haasteiden kunnolliseen hoitamiseen. Jumala heitä siunatkoon ja auttakoon.

Siksi rukoilkaamme!