Pastorin blogi

Murtuneisuudesta

Jumalalle kelpaava uhri…”

Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.”(Ps 51:19). On tärkeää, että säilyisimme sisäisesti pehmeinä. Siksi tarvitsemme aika ajoin uutta murtumisen armoa.  Mikä sitten meitä kovettaa? Näin voidaan varmasti täydellä syyllä kysyä. Syitä voi olla useita:   

Minua on loukattu. Emme voi välttyä siltä, etteikö meitä itsekutakin ainakin joskus joku jollain tavalla loukkaa. Asia voi joskus olla naurettavan pieni. Jollekin voi riittää se, että joku ei tervehtinyt määrätyssä tilanteessa. Mutta tervehdit jotakin toista. Tällaista sattuu. Kiireessä ei aina edes ole aikaa ihan kaikkia huomioida. Tällaisesta tilanteesta voi kuitenkin jäädä kuin kivi sydämeen. Miksi se ei tervehtinyt, kun kuitenkin toista tervehti? Onkohan sillä jotain minua vastaan? Olen varmaan hänen mielestään halpa-arvoinen? Tällaisesta voi kasvaa vuori, jonka yli on lähes mahdoton päästä. Tottakai meidän tulee suhtautua kaikkiin tasapuolisesti ja huomioida mahdollisuuksien mukaan itsekutakin. Ketään ei saa jätää tietoisesti kokemaan epäystävällistä suhtautumista. Usein saattaa olla kysymys väärinkäsityksestä tai vahingosta. Niin tai näin, asiasta voi tietysti puhua ja yrittää selvittää. Lopputulema kuitenkin on, että tulee antaa anteeksi, jos on tullut väärin kohdelluksi. Jos ei halua antaa anteeksi, seurauksena on vähintään jonkin asteinen kovettuminen.

Olen tehnyt syntiä. Jokin tunnustamaton synti voi olla syynä, että ihminen alkaa kovettaa sydämensä. Jumala voi muistuttaa ja nuhdella jostakin asiasta, mutta ellei tule parannusta, seurauksena on kovettuminen. Ratkaisu tähän on synnin tunnustaminen ja hylkääminen.

Valvomattomuus. Kaikkien meidän tulee Raamatun sanan mukaan valvoa. Valvominen on jokaisen henkilökohtaisella vastuulla. Siihen kuuluu Raamatun Sanan kuuleminen ja noudattaminen. Myös rukouselämää on syytä ylläpitää. Oma seurakuntayhteys on tärkeä pitää kunnossa ja muutkin ihmissuhteet. Synti väijyy ovella tavalla ja toisella. Läheistä suhdetta Jeesukseen tulee vaalia jatkuvasti. Muuten voimme etääntyä, kuivaa ja kovettua vähitellen.

Elämän vaikeudet voivat kovettaa. Tai sitten eivät. Samat vaikeudet voivat toisen ihmisen kovettaa ja toisen kasvattaa hyvään suuntaan. Samoin kuin luonnossa sama pakkanen pilaa toisen marjan ja toinen tulee paremmaksi. Riippuu itsestämme kumpia saa tapahtua kohdallamme. Kovan elämän tuloksena voi olla katkera, eristäytynyt ja tyytymätön ihminen. Toisaalta onnellinen ja kiitollinen Jumalan lapsi.

Olipa syynä kovettumiseen mikä tahansa, tarvitaan Herran kohtaamista. Hän tahtoo murtaa meitä rakkaudellaan. Kun näin saa tapahtua, voimme olla Hänen rakkautensa välikappaleina ja aidosti olla sydämellisiä lähimmäisiä. Kovuutta on aivan liikaa tässä maailmassa, ja myös seurakunnissa. Siksi pyytäkäämme Herraa kohtaamaan meitä ja murtamaan meitä. Eräässä laulussa sanotaan:

Särje oi Herra sydämet meidän valtavan Henkes voimalla aina, lyö maahan korska ylpeä henki, tomua kaikki oommehan vain.”

Arkisto

Vainot lisääntyneet

VAINOT LISÄÄNTYVÄT Kristityt ovat maailman vainotuin ihmisryhmä. Meidän vapauteen tottuneiden on vaikea ymmärtää, miksi toisia vainotaan sen tähden, että he uskovat eri tavalla kuin toiset. He ovat rauhaa rakastavia tavallisia, usein köyhiä ihmisiä, jotka uskovat...

lue lisää

Raamattu ja ilmastonmuutos

Ilm 16:8-9 ”Ja neljäs enkeli vuodatti maljansa aurinkoon, ja sille annettiin valta paahtaa ihmisiä tulella. Ja ihmiset paahtuivat kovassa helteessä ja pilkkasivat Jumalan nimeä, Hänen, jolla on vallassaan nämä vitsaukset; mutta he eivät tehneet parannusta, niin että...

lue lisää