Pastorin blogi

Tuhlaajapoika jälleen kotona

Luuk 15:11-32 Koko kertomus pojan lähdöstä ja paluusta.

En kuvaile lähtöä enkä edes sitä, millaista elämää poika vietti kaukana kodistaan vieraalla maalla. Siihen emme tarvitse paljon mielikuvitusta. Mutta paluu ja siihen liittyvät asiat ovat mielessä.

Ensinnäkin oli varmaan vaikea päätös palata kotiin. Joudumme elämässä tekemään erilaisia, joskus vaikeitakin, päätöksiä. Kannamme itse seuraukset tai niitämme siunaukset. Poika ei tiennyt millainen suuri siunaus odotti häntä isän kodissa. Mutta hän teki päätöksen ja lähti. Joskus on vain nöyrryttävä ottamaan vaikeitakin askeleita.

Isä armahti häntä ja juoksi häntä vastaan. Se oli varmaan yllättävää! Anteeksianto isän puolelta odotti poikaa. Näin myös Jumalan anteeksianto on valmiina ihmistä varten, joka Häntä lähestyy.

Isä sulki hänet syleilyynsä ja suuteli häntä hellästi. Siinä oli rakkautta, jota poika ei ennen ollut kokenut sillä tavalla, vaikka isä oli aina häntä rakastanut. Nyt poika tunsi, että hän ei ansaitse tällaista rakkautta.

Siinä poika tunnusti isälleen väärin tekemisensä. On tärkeää olla rehellinen Jumalalle ja myös ihmisille. Ihmisiä voimme pettää ja vetää roolia, mutta Jumala näkee aina meidän sydämemme.

Poika sai parhaat vaatteet päällensä. Ne tulivat lahjana, kuten myös lahjana tulee meille vanhurskaus Kristuksessa, kun uskomme Häneen. Näin Sana lupaa monessa kohtaa. Sinettisormus pistettiin sormeen kertomaan, että poika on jälleen täysivaltainen talon poika. Sen näkivät muutkin. Siihen liittyi valtuuksia. Mekin saamme olla täysivaltaisia Isän lapsia. Emme ole ”huutolaisia” vaan oikeita Isän lapsia. Sen varmuuden Jumala haluaa painaa jokaisen omansa sisimpään. Silloin ei tarvitse koko ajan elää epäilyksissä, että kelpaanko ja riitänkö. Kengät myös jalkaan. Köyhät ja palvelijat saattoivat olla ilman kenkiä. Pojan ei tarvinnut. Isämme tietää meidät kokonaan. Hän pitää huolta koko ihmisestä kenkiä myöten. Saamme Hänelle tuoda pienetkin asiat ja tarpeet.

Myös syöttövasikka teurastettiin. Se oli juhlia varten lihotettu vähän paremmalla rehulla kuin muut. Nyt oli aihetta juhlaan. Parasta pöytään. Jumala ravitsee Kristuksen kautta meidän sisäisen nälkämme ja tyydyttää sen tarpeet.

Alkoi iloinen juhla. Isä oli iloinen, poika itse ja kaikki juhlissa olleet. Terveen kristillisyyden tunnusmerkki on ilo. Onko meidän seurakunnissamme iloa, vai olemmeko kuin sitruunamehua juoneita? Iloinen ja vapaa uskon elämä vetää puoleensa ja kiinnostaa muitakin. Alkuseurakunta oli iloista väkeä.

Karkelointi kuului juhliin myös. Suomessa vähempi harrastamme tätä. Mutta yhtä arvokas ilon ilmaus on kyynel poskella ja hiljainen ”kiitos Jeesus”. Karkelo ei ala käskemällä ja Jumalan läsnäolo tule käsiä kohottamalla, (vaikka niinkin on soveliasta tehdä).

Raimo Palola

Arkisto

Kehoitan rukoilemaan

KEHOITAN RUKOILEMAAN ”Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja...

lue lisää

Murtuneisuudesta

”Jumalalle kelpaava uhri...” Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.”(Ps 51:19). On tärkeää, että säilyisimme sisäisesti pehmeinä. Siksi tarvitsemme aika ajoin uutta murtumisen armoa.  Mikä sitten meitä...

lue lisää